Sattuipa kerran Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella

Ja niin tapahtui eräänä päivänä, että Keisari Ahoselta kävi käsky! Jokaisen hyvinvointialueen alijäämä olisi laitettava kuriin ja köysiin.
Käskyn saatuaan myös Vantaan ja Keravan hyvinvointialuejohtaja yhdessä konsernipalvelujohtajansa kanssa lähtivät viemään alijäämää talteen historian pimeään ja pölyiseen arkistoon. Arkistoon mistä se ei pääsisi enää kiusaamaan ketään eikä kukaan sitä enää muistaisi.

Perille päästyään johtajat saivat kuitenkin kuulla että historian pölyinen arkisto olikin jo täynnä edellisten hallitusten, kuntayhtymien ja sairaanhoitopiirien jäljiltä eikä alijäämä sinne enää mahtuisi.

Heidän pohtiessaan mitä tehdä alijäämän kanssa, pitäisikö kaikki alijäämät kerätä pärekoriin ja heittää virran vietäväksi, alijäämä ottikin ja karkasi. Ennen kuin kukaan huomasi, olikin se jo toimialajohtajien kintereillä. Kukin toimialajohtaja tahollaan yritti mahdollisimman pian rakentaa itselleen suojan alijäämää vastaan.
Yksi rakensi suojansa risuista, toinen oljista, kolmas osti kovasti kehuttuja tiiliä hyväksi ja luotettavaksi tunnetulta yrittäjältä.

Mutta ei kestänyt risumaja, ei olkimaja, ei kestänyt edes kehutuista ostotiilistä rakennettu maja. Itse asiassa ostetut tiilet murenivatkin kuin hiekka vaikka alijäämä ei ollut vielä oikein kunnolla edes aloittanut puhkumistaan ja puhisemistaan. Ja niin pääsi alijäämä tunkeutumaan toimialajohtajienkin tupaan.

Eikä siinä vielä kaikki!

Alijäämä hotkaisi vielä pienen punahilkkaisen tytön isoäidinkin. Eikä siinä auttanut huutaa paikalle metsänvartijaa kirveineen. Kirves kun oli jo aiemmin pitänyt luovuttaa pois, koska se ei kuulunut metsänvartijan lakisääteisiin oikeuksiin.

Samalla jostain kauempaa metsästä kuului ivallinen huuto: "ALIJÄÄMÄ VOITTI! Mutta hyvänä kakkosena tuli Vantaan ja Keravan hyvinvointialue."

Väsyneenä makasivat maassa hyvinvointialueen johtajat. Hyväntahtoinen aluevaltuusto katseli heitä. Se ei ollut heille vihainen. Kenties tunsi jopa myötätuntoa heitä kohtaan.

Aika velikultia.