Politiikka ei ole tuulimylly

Tulin mukaan poliittiseen toimintaan Vantaalla 2017 Keskustan kuntavaaliehdokkaana. Sen jälkeen toimin paikallisyhdistyksessä, piirihallituksessa ja kuntajärjestössä. Olen siis saanut melko hyvän raapaisun poliittisesta kentästä ainakin Uudenmaan alueella.

Syy hakeutua politiikkaan oli se, että tavallinen ihminen oli joutunut paitsioon. Päätöksissä painoi jonkin eturyhmän etu tai suurten yritysten. Hoitoalan ihmisenä koin, että erityisesti matalapalkkaiset naisalat oli unohdettu kokonaan Sari -sairaanhoitajalupauksista huolimatta.

Poliittinen linjani on ollut alusta asti selkeä ja sama. Päätöksenteon tulee perustua harkintaan ja avoimuuteen. Parhaiten tähän tulokseen päästään avoimessa dialogissa eli vuoropuhelussa eri poliittisten ryhmien, viranhaltijoiden ja kansalaisten kanssa. Erityisesti kuntapolitiikassa kansalaisen ääni korostuu. Valitettavasti päätösten avoimuus politiikassa on lakaistu maton alle. Oli kyse sitten tutkimustulosten raportoinnista tai ylemmän virkamiehen valinnasta. Päätösten perusteita ei tuoda julki. Toisaalta päätöksiä tehdään ad hoc, taustoihin sen enempää perehtymättä. Tästä esimerkkinä on nykyinen twitter -politiikka, jossa pieni, mutta äänekäs, ryhmä saa epävarmat puolueet panikoimaan ja tekemään hätiköityjä päätöksiä. Jälkeenpäin näitä ainakin omalla kohdallani pahoiteltiin, kun asialle annettiin aikaa ja tapahtunutta harkittiin.

Kuntapolitiikka ei voi toimia näin. Kunnallinen päätöksenteko ei voi perustua puolueen eturyhmän tahtoon. Se ei voi perustua huutajien mielipiteeseen. Päätöksiä ei tehdä hetken mielijohteesta. Politiikka ei ole tuulimylly, joka pyörii sitä kovempaa mitä enemmän tuulee. Poliittinen päätöksenteko on harkittua, avointa ja perusteltavissa.